"Kuolema on ainoa viisas neuvonantaja joka meillä on. Milloin tahansa sinusta tuntuu - kuten sinusta aina tuntuu - että kaikki on menossa päin honkia ja että sinusta ei tule mitään, käänny kuolemasi puoleen ja kysy, onko se totta. Kuolemasi kertoo että sinä olet väärässä, että millään ei todellisuudessa ole merkitystä paitsi sen kosketuksella. Kuolemasi sanoo: Minä en ole koskenut sinuun vielä." (Kirjoittajan nimi kadonnut)

Tuossa ylläolevassa tarinassa on jotain lumoavaa. Sanoma, jonka se sisältää on lohdullinen - meillä on aina uusi mahdollisuus, siis siihen saakka, kunnes kuolema meitä koskettaa.

Tarina kertoo myös sen, ettei pidä antaa "pieleen menneitten" juttujen viedä elämänhalua, koska vain kuoleman kosketus voi tehdä elämästä lopun.

Meidän täytyy kuitenkin muistaa kaveerata kuoleman kanssa, koska silloin tiedämme millä on merkitystä ja minkä verran.

                                                                                          Markku Laitinen