"He torjuvat kiihkeän toimeliaisuutensa avulla alati uhkaavaa tyhjyyden ja tarkoituksettomuuden tunnetta. Hyrrän tavoin he kaatuvat heti kun lakkaavat pyörimästä. Kuin kivi jolla lapsi heittää voileipiä he hyppelevät pinnalla niin kauan kuin vauhti riittää, pysähtyessään he vaipuvat ahdistuksen syövereihin."

(Kiergekaard - Lehtinen)

Osuvasti kuvattua ja omaan nilkkaankin sattuvaa todellisuutta. Merkityksellisyyttä etsiessään ihminen hyörii kaiken, toisarvoisenkin parissa, kunnes väsähtää.

Väsyneenä tyhjyys - kaiken tarkoituksettomuus hiipii ajatuksiin ja on noustava toimiin joilla ikävät ajatukset saa karkotettua, niinpä "hyrrä pyörii jälleen".

Mitä jos tänään en juoksisi karkuun, enkä tekisi pakomatkaa tekemisen ja muiden sijaistoimintojen (nautintojen) pariin vaan sietäisin ahdistusta?

Miten minun kävisi?

                                                                                                                             Markku Laitinen