"Jumala ei ole kirkollisen demokratian "jumalapuolue". Raamatun mukaan taivaassa on kuningas eikä parlamenttia. Jumala on uljas peto, metsän kuningas, ei pyhän kokemisella itseään kaupittelevan kirkkolaitoksen brändi ja tuote."

Henrik Wikström

Mitä Jeesus tekisi? Kirkko ja 2000-luvun kapina

Gummerus 2019

Henrik Wikström tekee kirjassaan sen minkä tunnemme historian kautta teesien naulaamisena kirkon oveen. Kirkko instituutiona, sen toimintatavat - "kosiskeleva käytös" - saa Wikströmin kirjassa huutia.

Myös elämäntapamme joutuu puntariin. Wikströmin mukaan on yhtä aikaa mahdollista tylsistyä hengiltä ja samalla pelätä jokaista uskaliasta askelta, joka olisi pientä hetkeen tarttumista. "Juuri kukaan ei koe sisäistä rauhaa. Kaikki etsivät Pyhää Perhettä; Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä. Tiikeriä, Antisankaria ja Kuningatarta. Hahmoa, mieltä ja merkitystä täynnä olevaa voimakasta elämää."

Nykypäivän ihmisen silmin Vanha testamentti näyttäisi kertovan inhimillisen oikukkaasta kaikkivaltiaasta. Uuden testamentin pääkertomuksessa Jeesus näyttäytyy jonkinlaisena hippinä, joka tuhoutuu kyynisessä valtapelissä ennen vanhuutta ja hiustenlähtöä, kuvailee Wikström. Hänen mielestään myös oletamme Jumalan olevan itsemme kaltainen; nopea havaitsemaan pienetkin epäkohdat, ripeä niitä poistaessaan.

Onko Wikström mahdollisesti "vanhoillisten" asialla : "Usko, joka turvaa Jumalaan ja ymmärtää Saatanan todellisuuden, jäsentää maailmaa senkin jälkeen, kun kirkkolaiva on kokonaan pinnan alla." Wikström katsomuksen mukaan Jumalaa tulisi pelätä, ja hän sanoo, että kirkko, joka tekee vain hyvää, käyttäisi varansa paremmin lahjoittamalla ne kansaneläkelaitokselle.

Kirkon uudistumisvaatimukset Wikström näkee käänteisinä: "Kirkon on pakko uudistua, palata vanhaan ja rehelliseen elämään, jos ne tahtovat yhä olla kristillisiä kirkkoja."

Kirkko, joka ei etsi uskollisuutta Jumalalle ja Hänen kunniaansa, ei myöskään ole alkuperäisen tehtävänantonsa tai nimensä mukainen, sanoo Wikström.

Hän suorastaan "sivaltaa ruoskallaan" arvostellessaan kirkon tilaa: "Ehkä säälittävimpänä esimerkkinä kirkon tilasta on se, kuinka seurakuntavaalit ja kirkollinen demokratia ovat olleet viime vuosina Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pääasiallinen väline teologisia asioita linjattaessa. Tule ja äänestä, tee kirkosta ja Jumalasta itsesi näköinen. Tällainen kertoo naurettavuuteen asti vääristyneestä jumalakuvasta, jopa aivan puhtaasta tyhmyydestäkin."

Henrik Wikström on löytänyt "napin" jota painamalla tulee huomatuksi. Tässä kirjassa puhuu kapinallinen punkkari, joka "pukeutuu" vanhoilliseen kaapuun. Syvimmiltään sanomassa on kuitenkin itua: ihmisinä me olemme hukassa ja kaipaamme jotain, joka toisi merkityksellisyyttä, aitoutta ja sisäistä rauhaa elämäämme.

                                                                                     Markku Laitinen