Nähdäkseni yleisimmin kadehdimme toisten rikkauksia, heidän osakseen koituneita kunnianosoituksia ja suosiota. Ajatelkaamme, että meille sanottaisiin: "Saat ne itsellesi samalla hinnalla." Vastaisimme suoraa päätä, ettemme halua mitään niistä. Ne saadakseen täytyy imarrella ja liehitellä, kärsiä monia kunnianloukkauksia ja herjauksia sekä lisäksi menettää vapautensa. Maailmassa ei näet saa mitään ilmaiseksi.  (Guillaume du Vair)

Ylläoleva kirjoitus tarjoaa todellista lääkettä tautiin, jota kaikki podemme. Voi hyvin luopua kadehtimisesta, jos ymmärtää vapauden arvon ja haluaa elää ilman, että joutuu "maalitauluksi".

Ja mitä iloa on siitä, että meille "taputetaan", koska siitä on taputtajalle hyötyä? Selän käännettyämme nousee "keskari" osoittamaan asian todellisen laidan, mitä kadehdittavaa ja tavoiteltavaa sellaisessa on?

Kateus on kuitenkin kuin "liisteri" yllämme, emmekä helposti näe pyydettä - että meilläkin olisi kaikkea sitä, minkä näemme kateutemme kohteen omaavan - emmekä sitä, että siitä "joutuu maksamaan", jos sen saa.

Todellista vapautta on vain se, että ymmärtää olla vertailematta ja näkee, että kateuden kohde on ehkä luopunut vapaudestaan ja asettaa itsensä alttiiksi tekijöille, jotka voivat olla haitallisia (kateus).

                                                                                                                          Markku Laitinen